Leenan vieraskirjoitus: uupumuksesta iloon!

Painajainen alkoi kesällä 2017. Kuvassa olen aloittamassa urakkaa juoksemalla Pallakselta Hettaan, enkä osannut aavistaa mitä seuraavat pari vuotta toivat tullessaan. Ylirasitus, immunologinen alipalautuminen, stressi, keskivaikea masennus, ei-elimelliset unihäiriöt, raudan puute…Diagnoosilista on pitkä. Kalliita astmalääkkeitä, unilääkkeitä, nukahtamislääkkeitä, mielialalääkettä, vitamiineja joka lähtöön, rautatabletteja – sadoilla euroilla. Kaikki kivet tuli käännettyä. Lepää, lepää ja lepää, sitä minä tein suorittamiseen asti.  Unettomuus, se oli pahinta.

Henkisesti rankkaa aikaa, mikään ei kiinnostanut koska osa minun identiteettiäni oli viety pois, urheilu. Tunsin etten ole mitään ilman urheilua. Minä olen aina urheillut, se oli osa minua. Kilpahiihtoa harrastin tosissaan aikuisiän kynnykselle. Sitten tuli opiskelu, mies, työ, lapset ja urheilu jatkui lähinnä pidempien juoksu- ja hiihtomatkojen parissa. Liikkuminen oli lohkaissut liian suuren palasen arjestani. Aloin suorittamaan arkeani. Kunnes seinä tuli vastaan.

Sinuun Antti tutustuin jo reilu vuosi sitten, koska sinun kehoa kunnioittava valmennustyyli ja ennen kaikkea kokonaiskuormituksen hallinnan painottaminen kiinnosti minua, olinhan paininut näiden asioiden kanssa jo vuosia.  Päätimme kokeilla ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Aluksi jännitin tätä, koska hoidimme tapaamiset pitkän välimatkan vuoksi Skypen välityksellä. Jännitys oli turhaa, koska heti ensimmäisellä tapaamiskerralla minun oli helppo puhua sinulle ja välillemme syntyi luottamus. Pidin Antti tyylistäsi haastaa minua, ja jouduin tosissaan miettimään omia arvojani ja suhdettani liikuntaan ja elämääni yleensä. Rento ilmapiiri säilyi joka terapiakerralla ja vitsiäkin tuli heiteltyä suuntaan, jos toiseen, kuitenkin sinun ammatillinen ote säilyi koko ajan.

Kuin huomaamatta oma olo alkoi näyttää vihreää valoa parin vuoden rämpimisen jälkeen. Sait minut ajattelemaan muutakin kuin vain pahaa oloani ja suhde liikuntaan muuttui rennommaksi, ja sitä kautta pystyin pikkuhiljaa aloittamaan liikkumisen pitkän tauon jälkeen. Sinun omat esimerkit elämästä antoivat ajattelemisen aihetta ja ymmärrystä muutoksille mitä hyvinvoinnin eteen itse tekisin. Pystyin nauttimaan jälleen arjestani, se oli mahtava tunne! Osaan olla itselleni armollisempi kuin ennen. Liikunta on tällä hetkellä energiaa antavaa, ei sitä vievää. Osaan nauttia pitkistä kävely- tai pyörälenkeistä ilman suorittamisen painetta.

Kiitos Antti lämminhenkisistä keskusteluistamme ja aidosta välittämisestä! Nyt ja tässä on hyvä olla.

Leena Ojala, Lappeenranta