Uutta oppimassa pariterapiasta



Sain kesäkuun lopussa pariterapiaani yhteensä viisi rohkeaa harjoitusparia. Ensimmäisen parin kanssa tavatessamme oli minullakin selkeästi jännitystä ilmassa. Olin jotenkin henkisesti valmistautunut siihen, että kipinöitä saattaisi olla ilmassa. No aika vähissä ne kipinät kaikkinensa pariterapiatapaamisissa lopulta olivat. Yhdelle pareista tosin kesken toisen tapaamisen totesin, että nyt molemmat lopettavat syyttelyn ja menneiden asioiden kaivelun. Siitä kun ei hyödy kukaan, eikä se tue ratkaisujen löytämistä

Kaikkien parien kanssa oli omanlainen tunnelma, sillä jokaisella oli omat haasteensa. Lähes kaikista huomasi ensimmäisellä kerralla, että yhteinen matka pariterapiaan jännitti paljon. On erityisen rohkeaa uskaltaa lähteä puhumaan omista ja parisuhteen kipukodista ulkopuoliselle. Jotenkin tunnelma oli kuitenkin kaikissa tapaamisissa lämmin ja hyvin avoin. Minä kyselin ja ihmettelin. Puhuttiin monenlaisista asioista kuten kiireestä, seksistä, toisen kunnioittamisesta, lapsista, arvoista, haaveista, arkisista rakkauden osoituksista, henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, ja paljosta muusta.

Eihän minulla mitään virallista pätevyyttä pariterapian pitämiseen vielä ole, mutta toki ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot antavat suuntaviivaa. Toisaalta oma kokemus pitkän suhteen erosta, sekä myöhempi kokemus erittäin onnellisesta parisuhteesta antavat näkökulmaa. Valmistautuessani ensimmäiseen terapiatapaamiseen päätin, että en halua kopioida netistä mitään parisuhteen kyselylomakkeita. Halusin mennä tilanteeseen aitona omana itsenäni, ilman mitään valmiita harjoitteita. Sain tavastani toimia positiivista palautetta, kuten myös siitä, että minulle oli helppo puhua ja annoin uutta näkökulmaa asioihin. Joku pari sanoi, että pelkästään se, että pysähtyy kumppanin kanssa miettimään parisuhteen tilaa ja uusia ratkaisuja, vie parisuhdetta kohti parempaa.  Olen asiasta samaa mieltä.

Uskon, että meillä kaikilla on ollut jossain vaiheessa elämää mielikuva siitä, millaisen toivoo oman parisuhteen olevan. Olisi helppo todeta, että ei kenenkään parisuhde ole sellaista mistä nuoruudessa haaveili, mutta voisiko se isossa kuvassa kuitenkin olla mahdollista? Minulle yksi tärkeimmistä asioista omassa parisuhteessa ja pariterapiaa tehdessäni oli, miten toisen kunnioittaminen näkyy arjessa. Saavatko molemmat olla aidosti omia itsejään ja parhaita versioita itsestään. Miten tuemme toista toteuttamaan omia unelmiaan ja elämään sinun unelmien kumppanina. Parisuhde paranee molemmin puolin kannustavassa ilmapiirissä. Se joka on valmis tekemään töitä parisuhteensa säilyttämiseksi ja parantamiseksi, on hyvällä tiellä onnelliseen kumppanuuteen.

Jos tykkäsit jutusta, niin pistä jakoon eteenpäin!