Lukijapalaute kirjasta

Kehon kunnioitus urheilussa –kirjan tekeminen oli pitkäaikainen haaveeni. Haave joka muodostui todeksi. Kehon kunnioituksesta urheilussa ei ole aiemmin kovin puhuttu tai kirjoitettu. Kirjan aihe on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka uskovat, että urheilussa menestyminen on kiinni vain riittävän kovasta harjoittelusta ja asenteesta. Heissä kirjan aihe on herättänyt hilpeyttä. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka ovat itse kokeneet sen, että harjoittelu ei kehitä vaikka miten puskee treenejä. Heissä kirjan aihe on herättänyt suurta mielenkiintoa. Loput ovat ajattelussaan näiden ääripäiden välissä. Olen tehnyt kirjan sen vuoksi, ettei niin monen tarvitsisi käydä läpi niitä kuoppia, mitä perinteinen ”enemmän ja kovempaa harjoittelu” väkisin tuottaa. Olen toivonut, että kirjani lukija saa kirjastani oivalluksen, joka ruokkii hänen ajatteluaan liikunnasta ja urheilusta enemmän kehoa kunnioittavaan suuntaan. Toivon, että kirjan avulla tulee iloisempia ja menestyneempiä urheilijoita, joiden koko harjoittelun pohjana on kehon kunnioitus urheilussa. Sen jälkeen voi harjoitella enemmän ja kovempaa! Kirjasta on tullut positiivisia lukijapalautteita. Ehkä joku on odottanut vielä konkreettisempia ohjeita tai menetelmiä kehoa kunnioittavaan urheiluun, mutta niitä kirjani ei suoranaisesti anna. Kirja antaa näkemystä siitä, miten liikuntaa ja urheiluun kannattaisi suhtautua ja miten sitä voisi toteuttaa. Alla on yksi lukijapalaute. Se on tullut nuorelta naisurheilijalta johon tutustuin muutama vuosi sitten. Hän kuului silloin kahteen eri nuorten maajoukkueeseen ja oli menestynyt nuorten arvokisoissa. Tutustuessani tähän urheilijaan, minulle hänen kehonsa näyttäytyi eri tavoin väsyneenä. Minulla ei tuolloin ollut mahdollisuuksia tai keinoja muuttaa hänen tekemistään. En voinut kuin toivoa, että olisin väärässä ja hän jatkaisi lupaavaa urheilu-uraansa. Menestyminen kuitenkin loppui. Tuli vammoja ja sairasteluja. Kunto ei kehittynyt, ei vaikka hän harjoitteli kuinka. Tuska paistoi koko kehosta ja silmistä, kun kilpailuissa tuli epäonnistumisia. Onneksi hänen tilanteessa on jo kovasti muuttunut.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hei Antti!

Luin kirjasi lähes yhdeltä istumalta. Täytyy kyllä sanoa, että monesta kohtaa tunnistin itsenikin ja pystyin hyvin samaistumaan joihinkin kohtiin. Erityisesti 2. luku, keho ja mieli oli mielenkiintoista luettavaa. Välillä melkein huomasi kuinka lamppu pään yllä syttyi. Itselläkin harjoittelu oli muutama vuosi sitten välillä enemmän väkinäistä puurtamista kuin iloista tekemistä. (Ei sitä sillon niin huomannut, näin jäkikäteen vaan tajuaa.) Sitten iski päälle sairastelut ja alkoi opiskelut ja muita muutoksia, minkä seurauksena urheilu huipputasolla ei enää kiinnostanutkaan niin paljoa, kun motivaatiotakaan ei oikein löytynyt. Nykyisin harjoittelu on aika paljon muuttunut ja treenaan lähinnä fiilispohjalta, mikä tuntuu milloinkin hyvältä. Toisinaan melko kadoksissa ollutta motivaatiotakin on alkanut pikkuhiljaa löytymään enemmän ja kisoissa on mukava käydä. Koko ajan saa kuitenkin opetella ja siinä tämä kirja kyllä herätti paljon ajatuksia ja lisäsi jopa motivaatiotanikin. Kiitos siis kiinnostavasta ja herättelevästä lukuelämyksestä ja hyvää jatkoa! 🙂

 

Olen iloinen tästä palautteesta! Kirja on tehnyt tehtäväänsä ja siihen voin olla tyytyväinen.

Antti